Töissä aina tulee hulluksi matkakuumeesta! Sopivasti työskentelen sitten lentokentällä, missä näitä matkailijoita on sit ihan vaan pari. Porukka juoksee ohi ja kyselee lipputiskejä (niin, olis itselläki sellainen lentolippu...), toisilla on sellainen typerän aurinkoinen hymy (tasan tiedän että miksi, ei tarvi ees kysyä!) ja osa tulee muuten vaan tarinoimaan matkasuunnitelmistaan muun asiakaskontaktin ohessa! Mur sanon minä. No onneksi kohta lähden itse ja sit tasan käyn väläyttelemässä psykohymyäni koko kentän henkilökunnalle ja miksei muillekki! Tai sit se lentokenttäaika syksyllä menee itkeskellessä ikävää, oon vielä kahden vaiheilla.
Mitkä syyt sitten sinne Aussilaan vetää, koaloiden, kenguruiden ja muiden karvaisten söpöläisten lisäksi? Kun luen kaikenlaisia keskustelupalstoja ihmisten odotuksista, huomaan että ne on aika samiksia omien odotusteni kanssa. Ykkösenä tietty kaikki ne ihmiset, joita tulee tapaamaan siellä. Kakkosena uudet kokemukset (itsestäänselvyys). Kolmosena lämpö, sijainti ym maantieteelliset seikat. Siitä huolimatta, että nuo kaikki on niitä tärkeimpiä syitä, ne ei ole ainoita. Tässä jotain omia syitäni matkaan:
1. En ole vielä "valmis". Haluan löytää uusia puolia itsestäni ja olen huomannut, että matkustelu on siihen juuri sopiva keino. Tunnen itseni kohtalaisen hyvin, mutta lisätuntemus ei olisi koskaan pahitteeksi. Kokemukset ja huonoimmista ajoistakin selviäminen ovat suuria motivaattoreita, tyyliin "jos selviän puolesta vuodesta/vuodesta yksin ulkomailla, selviän mistä vaan".
2. Haluan tehdä jotain hullua. No ehkä tämä ei lukeudu samaan kategoriaan muiden hullujen juttujen kans, mut tykkään ajatella, että se edes vähän olis hullua. Eikö? :) Ei ehkä kaikennähneen maailmanmatkaajan mielestä, mut yks tämmönen, joka viime aikoina on reissaillut vain Euroopassa pitää tätä päätöstä aika hurjana. Ehkä jatkan paikan päällä sitten hullutelua ja hyppään vaikka jonku laskuvarjohypyn.
3. Tuntuu, että vaihtarivuoden jälkeen (lähes kymmenen vuotta sitten) tietynlainen valmius puhua ja sanavarasto ovat heikenneet, vaikka englannin kieli edelleen on vahva. Tottakai niin väistämättäkin käy, kun päivittäin ei enää harjoittele. Töissä onneksi saa pidettyä kielitaitoa yllä, mutta nykyään mun sanavarasto koostuu jostain majoitusala-, lento- ja matkailusanastosta. Ei hätää, Aussilan jälkeen aikaisempi kielitaito varmasti palaa.
4. Saako sanoa, et ne koalat, vaikka alussa mainittiinki? Ne on söpöjä! Ennemmin kuin jonottaisin halimaan koalaa, toivoisin sellasen bongaavani luonnossa. Ne vaikuttaa niin leppoisilta karvapalloilta.
Siinäpä niitä. Kerron lisää jos tulee mieleen.
Mikä sitten jännittää? Muutama asia.
1. Lennot. Olen, hmm, hieman levoton istumaan paikoillani pitkää aikaa. Miltähän tuntuu istua paikoillani about 11 tuntia, minkä jälkeen melkein heti 8 tuntia? Ihanalta, uskoisin. Sen lisäksi, että paikallaanistuminen vaivaa, pelkään myös lentämistä. Uskon, että jokaisen ilmakuopan aikana se on menoa nyt. Yritän jopa ennen lippujen ostamista aina miettiä, onko lentoyhtiö nyt varmasti turvallinen (Onnettomuustilastot tärkeitä!) tai onko niillä minkäänlaisia firman bileitä edellisenä iltana, ettei mekaanikot sitten marssi krapulassa töihin. Usein soitan ihan lentoyhtiön palvelunumeroon ja kysyn tätä, koska onhan se tosi fiksua ottaa selvää asioista. Tästä syystä myös käytän vain harvoin sunnuntai-aamun lentoja.Telepaattiset "hyvät vibat" ovat myös erittäin tärkeitä lennon valinnassa, mun selvänäkijän kyvyt on huippuluokkaa. Sivuseikkoja sitten taas ovat esimerkiksi kellonajat, hinta tai muu turha. lol.
No niin, ihan vakavasti sitten. Ajatukset lennoista ovat rasittavia, mutta minulle täyttä totta. Olisi kiva tutkia, mikä saa ihmisille lentopelon aikaiseksi, pitääpä vaikka lainata joku kirja aiheesta. Tiedän, että meitä samoin ajattelevia on paljon. Milloinhan keksitään sellainen palvelukonsepti, jossa asiakas kolkattaisiin tajuttomaksi juuri ennen koneeseen menoa? Ostaisin tuollaisen lisäpalvelun koska vain. Ehkä kannattavampi liikeidea olisi koneessa jaettava unilääke, vähemmän väkivaltainen... Eli siis, lennot pelottaa. Ei minulla kuitenkaan mitään fobiaa ole, hallitsen tunteeni koneessa. Sen lennon tuomat hyödyt voittavat mahdolliset epämiellyttävyydet ihan sata nolla.
2. My other half. Onhan se typerää ja ikävää ja kamalaa jättää puolisko tänne, mutta onneksi hän tulee vierailemaan heti Jouluna, tai näin on suunniteltu! Ja mitenköhän paljon sanomista siltä muuten saan, kun mies on tokana vasta lentojen jälkeen? :D Samaan kasaan voisi laittaa kaikki muutkin läheiset, joita tulee varmasti hurjan ikävä.
3. Mitäjoskukaaneisiellähaluapuhuamunkansmitäänkoskaan -mietinnät. Todennäköisesti mulle nyt joku puhuu, joten tämä ei niinkään huoleta. Ja sit jos ei kukaan puhu niin en olis halunnutkaan puhua, nih! :D No vitsi vitsi, I'm not worried! Ja puhelen sit itsekseni, jos ei muille. Meitä on täällä mun päässä niin paljon, että harvoin olen yksinäinen!
4. Suomen pitkä talvi! Nyt mä missaan sen kaiken loskan ja jään! Yhyy...
... NOT.
Pitäsikö aloittaa tänne jonkilaista countdownia lähtöön? Ehkä helpottais, jos tietty päivä olisi mielessä. Kohta lippuostoksille, sitten hankin sellaisen kivan sivubannerilaskimen.
<3: Maria
Saturday, March 13, 2010
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Moikka!
Mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia ennen kun itse lahdin reissuun :) Minne pain ajattelit ensimmaiseksi suunnistaa? P.s.Kannatan taysin tota sun ideaa lentokoneessa jaettavasta unilaakkeesta! Itse laakitsen lentopelkoa viinilla :D
Ajattelin aloitella Sydneystä, jos siellä vaikka viettäisi jonki aikaa. Kovin tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole, ajattelin kerranki vain mennä sen enempää miettimättä :)
Oletko nyt siis Ausseissa/jossain muualla, ymmärsinkö oikein? Miten on mennyt? :)
Heh, viini voisi toimia! :D
Post a Comment