Top reasons

Töissä aina tulee hulluksi matkakuumeesta! Sopivasti työskentelen sitten lentokentällä, missä näitä matkailijoita on sit ihan vaan pari. Porukka juoksee ohi ja kyselee lipputiskejä (niin, olis itselläki sellainen lentolippu...), toisilla on sellainen typerän aurinkoinen hymy (tasan tiedän että miksi, ei tarvi ees kysyä!) ja osa tulee muuten vaan tarinoimaan matkasuunnitelmistaan muun asiakaskontaktin ohessa! Mur sanon minä. No onneksi kohta lähden itse ja sit tasan käyn väläyttelemässä psykohymyäni koko kentän henkilökunnalle ja miksei muillekki! Tai sit se lentokenttäaika syksyllä menee itkeskellessä ikävää, oon vielä kahden vaiheilla.

Mitkä syyt sitten sinne Aussilaan vetää, koaloiden, kenguruiden ja muiden karvaisten söpöläisten lisäksi? Kun luen kaikenlaisia keskustelupalstoja ihmisten odotuksista, huomaan että ne on aika samiksia omien odotusteni kanssa. Ykkösenä tietty kaikki ne ihmiset, joita tulee tapaamaan siellä. Kakkosena uudet kokemukset (itsestäänselvyys). Kolmosena lämpö, sijainti ym maantieteelliset seikat. Siitä huolimatta, että nuo kaikki on niitä tärkeimpiä syitä, ne ei ole ainoita. Tässä jotain omia syitäni matkaan:

1. En ole vielä "valmis". Haluan löytää uusia puolia itsestäni ja olen huomannut, että matkustelu on siihen juuri sopiva keino. Tunnen itseni kohtalaisen hyvin, mutta lisätuntemus ei olisi koskaan pahitteeksi. Kokemukset ja huonoimmista ajoistakin selviäminen ovat suuria motivaattoreita, tyyliin "jos selviän puolesta vuodesta/vuodesta yksin ulkomailla, selviän mistä vaan".

2. Haluan tehdä jotain hullua. No ehkä tämä ei lukeudu samaan kategoriaan muiden hullujen juttujen kans, mut tykkään ajatella, että se edes vähän olis hullua. Eikö? :) Ei ehkä kaikennähneen maailmanmatkaajan mielestä, mut yks tämmönen, joka viime aikoina on reissaillut vain Euroopassa pitää tätä päätöstä aika hurjana. Ehkä jatkan paikan päällä sitten hullutelua ja hyppään vaikka jonku laskuvarjohypyn.

3. Tuntuu, että vaihtarivuoden jälkeen (lähes kymmenen vuotta sitten) tietynlainen valmius puhua ja sanavarasto ovat heikenneet, vaikka englannin kieli edelleen on vahva. Tottakai niin väistämättäkin käy, kun päivittäin ei enää harjoittele. Töissä onneksi saa pidettyä kielitaitoa yllä, mutta nykyään mun sanavarasto koostuu jostain majoitusala-, lento- ja matkailusanastosta. Ei hätää, Aussilan jälkeen aikaisempi kielitaito varmasti palaa.

4. Saako sanoa, et ne koalat, vaikka alussa mainittiinki? Ne on söpöjä! Ennemmin kuin jonottaisin halimaan koalaa, toivoisin sellasen bongaavani luonnossa. Ne vaikuttaa niin leppoisilta karvapalloilta.

Siinäpä niitä. Kerron lisää jos tulee mieleen.

Mikä sitten jännittää? Muutama asia.

1. Lennot. Olen, hmm, hieman levoton istumaan paikoillani pitkää aikaa. Miltähän tuntuu istua paikoillani about 11 tuntia, minkä jälkeen melkein heti 8 tuntia? Ihanalta, uskoisin. Sen lisäksi, että paikallaanistuminen vaivaa, pelkään myös lentämistä. Uskon, että jokaisen ilmakuopan aikana se on menoa nyt. Yritän jopa ennen lippujen ostamista aina miettiä, onko lentoyhtiö nyt varmasti turvallinen (Onnettomuustilastot tärkeitä!) tai onko niillä minkäänlaisia firman bileitä edellisenä iltana, ettei mekaanikot sitten marssi krapulassa töihin. Usein soitan ihan lentoyhtiön palvelunumeroon ja kysyn tätä, koska onhan se tosi fiksua ottaa selvää asioista. Tästä syystä myös käytän vain harvoin sunnuntai-aamun lentoja.Telepaattiset "hyvät vibat" ovat myös erittäin tärkeitä lennon valinnassa, mun selvänäkijän kyvyt on huippuluokkaa. Sivuseikkoja sitten taas ovat esimerkiksi kellonajat, hinta tai muu turha. lol.

No niin, ihan vakavasti sitten. Ajatukset lennoista ovat rasittavia, mutta minulle täyttä totta. Olisi kiva tutkia, mikä saa ihmisille lentopelon aikaiseksi, pitääpä vaikka lainata joku kirja aiheesta. Tiedän, että meitä samoin ajattelevia on paljon. Milloinhan keksitään sellainen palvelukonsepti, jossa asiakas kolkattaisiin tajuttomaksi juuri ennen koneeseen menoa? Ostaisin tuollaisen lisäpalvelun koska vain. Ehkä kannattavampi liikeidea olisi koneessa jaettava unilääke, vähemmän väkivaltainen... Eli siis, lennot pelottaa. Ei minulla kuitenkaan mitään fobiaa ole, hallitsen tunteeni koneessa. Sen lennon tuomat hyödyt voittavat mahdolliset epämiellyttävyydet ihan sata nolla.

2. My other half. Onhan se typerää ja ikävää ja kamalaa jättää puolisko tänne, mutta onneksi hän tulee vierailemaan heti Jouluna, tai näin on suunniteltu! Ja mitenköhän paljon sanomista siltä muuten saan, kun mies on tokana vasta lentojen jälkeen? :D Samaan kasaan voisi laittaa kaikki muutkin läheiset, joita tulee varmasti hurjan ikävä.

3. Mitäjoskukaaneisiellähaluapuhuamunkansmitäänkoskaan -mietinnät. Todennäköisesti mulle nyt joku puhuu, joten tämä ei niinkään huoleta. Ja sit jos ei kukaan puhu niin en olis halunnutkaan puhua, nih! :D No vitsi vitsi, I'm not worried! Ja puhelen sit itsekseni, jos ei muille. Meitä on täällä mun päässä niin paljon, että harvoin olen yksinäinen!

4. Suomen pitkä talvi! Nyt mä missaan sen kaiken loskan ja jään! Yhyy...

... NOT.

Pitäsikö aloittaa tänne jonkilaista countdownia lähtöön? Ehkä helpottais, jos tietty päivä olisi mielessä. Kohta lippuostoksille, sitten hankin sellaisen kivan sivubannerilaskimen.

<3: Maria

Starting

Heips vaan!

Pitkän ja tuskaisen taustataistelun jälkeen päädyin luottamaan muiden ammattitaitoon ja valitsin Keisarin uudet vaatteet -blogin ihanista taustoista itseäni miellyttävän ja mun mielestä eniten kivoja Aussiviboja antavan. Koodaukset hoitakoon se, joka osaa, itselle jää enemmän aikaa keskittyä olennaiseen eli kaikkiin höpinöihin! :)

Päätin perustaa blogin, koska tällä hetkellä innostukseni ensi syksyn lähtöä kohtaan on kova ja tarvitsen paikan, jonne voin jauhaa mielen päällä olevista asioista. Silloin kun perheen ja kavereiden silmiin tulee lasittunut katse, suuntaan siis tarpeeni jutella tänne. Matkan ajan haluan pitää matkapäiväkirjaa, jotta ihmiset kotona voivat seurata kuulumisia. Kommentit ovat erittäin tervetulleita!

WH-viisumilla lähtö Australiaan on ollut mielessä jo lähemmäs 10 vuotta. Koskaan aikaisemmin ajankohta ei ole kuitenkaan tuntunut oikealta; ensin oli lukio ja ylioppilaskirjoitukset, sitten poikaystävä astui kuvioihin, sitten opinnot jne. Ja koko ajan se ongelmista suurin; the mighty raha. Sen verran realistina en kuvittele, että WH-viisumi on sama asia kuin hurja nonstop-tienaaminen ja luksuselämä, enkä tosin sitä kaipaakaan. Nyt taas matkakassa on kunnossa, ammattikorkeakoulusta valmistuminen häämöttää syksyn alussa ja tulevaisuus on avoinna. Myös aviomieheni T (meidät vihittiin syksyllä) kannustaa lähtemään, eikä se edes tullut hänelle yllätyksenä; olen puhunut asiasta useasti yhdessäolomme ajan. Hän olisi varmasti lähtenyt mukaan, mutta tämä on enemmän mun unelma, ja vaikka tulee varmasti ikävä, haluan lähteä kokeilemaan miltä elämä tuntuu toisella puolen palloa.

Toinen, mitä olen pohtinut; järjestö vai ei. Noh, WTC:tä tai sunmuita en edes harkitse, mutta aluksi mietin Allianssia. 590 € kuitenkin parin yön majoituksesta ja järjestelyistä tuntuu edelleen liian suolaselta. Miten vaikeaa voikaan olla pankkitilin avaaminen? Viisuminhaku itsenäisesti tuntuu helpolta ja keskustelupalstoilla (Dundernews, Pallontallaajat) saa monenmoista hyödyllistä tietoa kaikesta asiaanliittyvästä. Löysin sitten paikallisen Travellers Contact Point -toimiston yhteystiedot ja heidän kauttaan saakin ihan mielestäni kattavan starttipaketin noin 350 euron hintaan. Siihen sisältyy viikon majoitukset ja muita asioiden hoitamista, mutta ei viisumia. Se jää omalle vastuulle, ja hyvä niin. Kuitenkin TCP:n paketti + viisumi tulee yli 100 euroa halvemmaksi kuin Allianssin vastaava paketti, joten valinta on helppo. No saattaa olla, että jossain vaiheessa muutan vielä mieleni ja hoidan kaiken itse.

Reitityksestä vielä nopeasti loppuun. Suomesta ajattelin suoraan lennähtää Australiaan, mutta kotimatka olisikin sitten vähän erilainen. Uudessa-Seelannissa haluan käydä jossain vaiheessa ja kotiin tulen Los Angelesin ja vanhan vaihtariperheeni kautta.

Hullun jänniä aikoja! Matkajalkaa vipattaa. Mut nyt painun matkajalkani kanssa pihalle, koska siel on melkeen kesä!

Pus & Adios!

<3: Maria